Vakuudet ja takaus

Reaalivakuus ja henkilötakaus eivät ole sama asia

Molemmat vastaavat samaan kysymykseen — mistä velkoja saa saatavansa, jos velallinen ei maksa — mutta vastaus on hyvin erilainen. Reaalivakuudessa vakuutena on esine tai kiinteistö, tavallisimmin ostettava asunto itse. Jos velkaa ei makseta, vakuus realisoidaan, ja menetys rajautuu siihen omaisuuteen.

Henkilötakauksessa vakuutena on ihminen. Takaaja vastaa velasta omalla taloudellaan, eikä vastuulla ole esineen kaltaista ylärajaa: perintä voi kohdistua palkkaan, säästöihin ja muuhun omaisuuteen. Sama sitoumus, joka näyttää allekirjoitushetkellä muodollisuudelta, on juridisesti samanlainen velkavastuu kuin velallisella itsellään.

Kolmas muoto on vierasvelkapanttaus, jossa toisen velan vakuudeksi annetaan tietty oma omaisuus, esimerkiksi asunto. Se on rajatumpi kuin takaus, koska menetys ei voi ylittää pantatun omaisuuden arvoa — mutta jos pantattu omaisuus on oma koti, rajaus on käytännössä pieni lohtu.

Vakuuden merkitys näkyy myös hinnassa. Vakuudellinen laina on luotonantajalle vähäriskisempi, ja se hinnoitellaan sen mukaan. Miksi vakuudeton luotto maksaa enemmän, on avattu sivulla vakuudeton laina.

Valtiontakaus asuntolainassa

Valtiontakaus on valtion antama takaus osalle asuntolainaa. Se ei ole tuki eikä avustus vaan nimenomaan takaus: se korvaa puuttuvaa vakuutta luotonantajan suuntaan silloin, kun ostettavan asunnon arvo ei kata koko lainaa.

Takaus koskee vain osaa lainasta, ja se on maksullinen. Takausmaksu peritään lainan yhteydessä, ja se on osa lainan kokonaiskustannusta samalla tavalla kuin muutkin luoton ehtona olevat maksut. Ajantasainen takausmaksu ja takauksen enimmäismäärä on syytä tarkistaa Valtiokonttorilta tai pankilta, koska ne on säädetty erikseen.

Olennaisin ymmärrettävä asia on, kenen hyväksi takaus on. Se suojaa luotonantajaa, ei velallista. Jos valtio joutuu maksamaan lainan pankille, velka ei häviä — valtio perii saatavansa velalliselta, ja perintä jatkuu tavallisin keinoin. ASP-järjestelmässä valtiontakaus kuuluu vakiona kokonaisuuteen, ja sen ehdot on kuvattu sivulla ASP-laina.

Valtiontakaus liittyy myös lainakattoon. Se ei poista sääntöä siitä, kuinka suuri osa vakuuksien arvosta voi olla lainaa, vaan tuo lisää hyväksyttävää vakuutta. Yhteys omarahoitusosuuteen on selitetty sivulla lainakatto ja omarahoitusosuus.

Mihin takaaja tosiasiassa sitoutuu

Tavallisin takauksen muoto on omavelkainen takaus. Se tarkoittaa, että velkoja voi kääntyä takaajan puoleen heti, kun maksu on viivästynyt — velallista ei tarvitse ensin periä loppuun, eikä ulosottoa tarvitse yrittää. Takaaja ei siis ole viimeinen keino vaan vaihtoehtoinen maksaja.

Vastuu koskee koko velkaa korkoineen ja kuluineen, ellei sitoumusta ole nimenomaisesti rajattu. Rajattu takaus on mahdollinen, mutta se on kirjoitettava sitoumukseen; suullinen käsitys siitä, että takaus koskee vain osaa, ei sido velkojaa.

Takaus näkyy takaajan omassa taloudessa heti, ei vasta maksuvaikeuksien jälkeen. Se otetaan huomioon, kun takaajan omaa maksukykyä arvioidaan, ja se pienentää sitä lainaa, jonka hän itse voi saada. Vaikutuksen suuruusluokan näkee laskemalla oman velkaantumisasteen siten, että taattu velka on mukana.

Jos takaaja joutuu maksamaan, hän saa saatavan velalliselta — mutta vain paperilla. Regressioikeus on yhtä arvokas kuin velallisen maksukyky, ja maksukyvyn puute oli koko syy siihen, että takaajaa ylipäätään tarvittiin.

Miksi takauksesta on vaikea päästä irti

Tämä on sivun tärkein kohta. Takaussitoumus annetaan velkojalle, ja se sitoo takaajaa siihen asti, kunnes velka on maksettu tai velkoja vapauttaa hänet. Takaaja ei voi peruuttaa sitoumusta yksipuolisesti, vaikka olosuhteet muuttuisivat perusteellisesti.

Muuttuvat olosuhteet ovat käytännössä sääntö eivätkä poikkeus. Yhteinen talous voi purkautua, ystävyys päättyä, työpaikka vaihtua ja oma perhetilanne muuttua — takaus jää voimaan kaikkien näiden yli. Erityisen usein tämä tulee vastaan silloin, kun takaus on annettu läheiselle ja suhde päättyy: sitoumus ei pääty suhteen mukana.

Vapautuminen edellyttää velkojan suostumusta, ja velkoja antaa sen vain, jos velalle löytyy tilalle riittävä vakuus tai velallisen maksukyky on parantunut niin, ettei takausta enää tarvita. Kummankaan järjestäminen ei ole takaajan käsissä. Käytännön reittejä on kolme, ja kaikki kulkevat velallisen kautta: velan takaisinmaksu, lainan siirto uudelle luotonantajalle ilman takausta tai uuden vakuuden asettaminen.

Toinen takaaja ei myöskään puolita riskiä siten kuin voisi kuvitella. Jos takaajia on useampi, velkoja voi periä koko velan kummalta tahansa, ja keskinäinen jako jää takaajien selvitettäväksi jälkikäteen. Käsitteet, joita takaussitoumuksissa käytetään, on avattu lainasanastossa.

Ennen kuin allekirjoitat takaussitoumuksen

Lue sitoumuksesta neljä asiaa: mitä velkaa se koskee, onko vastuu rajattu määrältään, onko se voimassa määräajan vai velan loppuun ja mitä tapahtuu, jos velkaa muutetaan tai laina-aikaa pidennetään. Nämä eivät ole yksityiskohtia vaan koko sitoumuksen sisältö.

Pyydä nähtäväksi myös velan omat ehdot: summa, laina-aika, lyhennystapa ja korkoehto. Takaaja vastaa siitä velasta, joka sopimuksessa lukee, ja sen kestävyys kannattaa arvioida samalla tarkkuudella kuin oman lainan. Jäljelle jäävää velkaa voi seurata jäljellä olevan lainan laskurilla, ja oman talouden liikkumavaran näkee maksuvaralaskurista.

Lopuksi kysymys, jota ei aina kysytä ääneen: kestäisikö oma taloutesi tämän velan, jos joutuisit maksamaan sen kokonaan itse? Se on se riski, johon takaaja sitoutuu, eikä siitä pääse eroon omalla päätöksellä. Jos vastaus on epävarma, sitoumusta ei kannata antaa — ja jos harkitset takauksen pyytämistä joltakulta, sama kysymys kuuluu hänelle.