Korkokatto ja kulukatto

Mitä katot rajaavat

Kuluttajansuojalain 7 luku asettaa kuluttajaluotolle kaksi erillistä ylärajaa. Toinen koskee korkoa, toinen kaikkia muita luotosta perittäviä maksuja. Laskuri asettaa yhden sopimuksen ehdot näitä rajoja vasten ja kertoo, kumpi niistä sitoo. Vastaus on oikeudellinen eikä taloudellinen: raja kertoo, mikä on sallittua, ei sitä mikä on kannattavaa.

Rajat koskevat kuluttajalle myönnettyä luottoa, olipa se kertaluotto tai jatkuva tililuotto. Asuntoluotoilla on oma lukunsa, jossa korkokattoa ei ole, ja yrityksen nimissä otetun luoton hinnalle laki ei aseta ylärajaa lainkaan. Sama sopimus voi siis olla laiton kuluttajalle ja täysin pätevä yritykselle, mikä tekee luoton käyttötarkoituksesta olennaisen tiedon eikä muodollisuuden.

Kaksi rajaa lasketaan eri tavoin

Kuluttajaluoton enimmäiskorko määräytyy kahdesta rajasta yhtä aikaa. Toinen on sidottu viitekorkoon, jota korko ei saa ylittää laissa säädettyä prosenttiyksikkömäärää enempää. Toinen on nimelliskoron ehdoton yläraja, joka pätee viitekorosta riippumatta. Viitekorko vahvistetaan puolivuosittain, ja korkotason kehitystä tilastoi Suomen Pankki; tarkat prosenttiluvut ovat luettavissa kuluttajansuojalain 7 luvusta.

Jos vain korkoa rajoitettaisiin, hinnoittelu siirtyisi maksuihin. Siksi muille kuluille on oma kattonsa, joka riippuu kahdesta asiasta: luoton määrästä ja sen kestosta päivinä. Perusmuoto on päiväkohtainen osuus luoton määrästä, mutta lyhyissä luotoissa vaikuttaa kuukausikohtainen vähimmäistaso ja pitkissä vuosikohtainen yläraja. Kulukatto on siis suhteellinen eikä yksi euromäärä, ja juuri siksi sen laskeminen päässä menee helposti väärin.

Raja ei ole hinta eikä suositus

Kattojen alle mahtuminen ei tee sopimuksesta edullista. Katto on äärimmäinen piste, jonka yläpuolella ehto ei sido kuluttajaa, ja sen tehtävä on sulkea pois kohtuuton hinnoittelu — ei kertoa, mitä luotosta kuuluisi maksaa. Kummallakaan rajalla ei voi vertailla kahta tarjousta, koska molemmat kuvaavat vain omaa puoltaan kustannuksesta. Yhteismitallinen luku on todellinen vuosikorko, jossa korko ja kulut on laskettu samaan mittaan, ja euromäärän samasta asiasta antaa lainan kulut -laskuri.

Katot rajaavat sitä, mitä sopimuksen mukaisesta luotosta saa periä. Maksun myöhästyessä kuvaan tulevat viivästyskorko ja perintäkulut, joita säädellään korkolaissa ja perintälaissa omilla säännöillään, eivätkä ne mahdu tämän laskurin kulukenttään. Sopimus voi siis pysyä kattojen sisällä ja silti tulla maksuvaikeuksissa selvästi kalliimmaksi kuin laskelma näyttää — sekin puoltaa sitä, että erän kokoa arvioidaan omasta maksuvarasta käsin.

Näin luet tuloksen

Ota luvut sopimusluonnoksesta tai ennakkotiedoista äläkä muistista, ja pidä korko ja kulut erillään toisistaan — ne mitataan eri rajoja vasten. Jos jompikumpi katto ylittyy, kuluttajalla ei ole velvollisuutta maksaa ylittävää osuutta, ja havainnon voi saattaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston tietoon. Säännöt kokonaisuudessaan, markkinoinnin rajat mukaan lukien, ovat sivulla kuluttajaluottojen säännöt. Luotonantajan velvollisuus arvioida maksukyky ennen sopimusta on kuvattu sivulla luottotiedot, ja käyttämämme aineisto on koottu sivulle lähteet.