Positiivinen luottotietorekisteri

Mitä rekisteriin merkitään

Rekisteriin kootaan tiedot yksityishenkilöiden voimassa olevista luotoista: luoton laji, määrä, takaisinmaksuaikataulu ja se, kuinka paljon velkaa on jäljellä. Mukana ovat tavanomaiset kuluttajaluotot, asuntolainat ja muut vastaavat luotot sekä tieto siitä, jos takaisinmaksu on olennaisesti viivästynyt.

Toinen puoli rekisteriä ovat tulotiedot, jotka saadaan tulorekisteristä. Yhdistelmä on koko idea: velat ja tulot samassa näkymässä, saman ajankohdan tiedoilla, ilman että kumpaakaan tarvitsee kysyä hakijalta.

Rekisteri ei sisällä tilitapahtumia, ostotietoja eikä varallisuutta. Se ei myöskään ole maksuhäiriörekisteri: maksuhäiriömerkintä on eri asia, se syntyy eri tavalla ja se on kuvattu sivulla luottotiedot.

Kuka tietoja saa katsoa

Käyttöoikeus on rajattu laissa. Luotonantaja saa hakea tiedot silloin, kun se arvioi hakijan luottokelpoisuutta — eli hakemuksen käsittelyn yhteydessä, ei muulloin ja ei uteliaisuudesta. Sama koskee luoton ehtojen muuttamista silloin, kun muutos edellyttää uutta arviota.

Toinen käyttäjäryhmä ovat viranomaiset. Rahoitusmarkkinoiden valvonta ja tilastointi tarvitsevat tietoa kotitalouksien velkaantumisesta, ja rekisteri antaa sen kokonaiskuvana yksittäisen ihmisen sijaan.

Kolmas ryhmä olet sinä itse. Omien tietojen katsominen on maksutonta, eikä se näy luotonantajille kyselynä. Se on olennainen ero: hakemuksen yhteydessä tehty kysely jää näkyviin, oma tarkastelu ei.

Miksi rekisteri perustettiin

Aiemmin luotonantaja näki hakijan velat vain siltä osin kuin hakija itse ne kertoi tai kuin ne sattuivat näkymään tiliotteelta. Useasta paikasta otetut luotot saattoivat jäädä kokonaan arvion ulkopuolelle, jolloin maksukykyä arvioitiin puutteellisilla tiedoilla.

Tavoite on siis ylivelkaantumisen ehkäisy: luottokelpoisuuden arviointi on lakisääteinen velvollisuus, ja arvio on täsmällisempi silloin, kun se perustuu todennettuihin tietoihin eikä muistinvaraiseen ilmoitukseen. Sama tieto suojaa myös hakijaa itseään siltä, että luottoa myönnettäisiin enemmän kuin talous kestää.

Toinen tavoite on tilastollinen. Kotitalouksien velkaantuminen on rahoitusvakauden kysymys, ja sen seuraaminen vaatii tietoa, joka ei aiemmin ollut yhdessä paikassa.

Mitä se tarkoittaa lainahakemuksessa

Käytännössä hakemuslomakkeen kysymykset veloista ovat menettäneet merkitystään, koska tiedot tarkistetaan joka tapauksessa. Velkojen unohtaminen tai pyöristäminen alaspäin ei siis paranna lopputulosta; se vain tekee hakemuksesta ristiriitaisen.

Rekisteri ei kuitenkaan tee luottopäätöstä. Se toimittaa tiedot, ja arvion tekee luotonantaja omilla kriteereillään. Sama tietosisältö voi tuottaa eri lopputuloksen eri luotonantajilla, mikä on yksi syy siihen, että tarjouksia kannattaa katsoa useampi — miten niitä verrataan, on kuvattu sivulla lainojen vertailu.

Jos haluat tietää etukäteen, miltä oma tilanteesi näyttää arviossa, samat suureet voi laskea itse: velkaantumisaste suhteuttaa velat vuosituloihin ja maksuvaralaskuri kertoo, mitä kiinteiden menojen jälkeen jää. Luotonantajan lakisääteisistä velvollisuuksista kerrotaan sivulla kuluttajaluottojen säännöt.

Näin näet omat tietosi

Omat luottotiedot katsotaan rekisterinpitäjän sähköisestä asiointipalvelusta vahvalla tunnistautumisella. Näkymästä ilmenevät sinusta tallennetut luotot ja tulotiedot sekä loki siitä, ketkä ovat tietojasi hakeneet ja milloin. Katsominen kannattaa tehdä säännöllisesti eikä vasta silloin, kun jokin on jo mennyt pieleen.

Loki kannattaa katsoa erikseen. Se on tehokkain yksittäinen tapa huomata, jos joku on hakenut luottoa nimissäsi: kysely näkyy, vaikka luottoa ei olisi myönnetty. Jos näet kyselyn, jota et tunnista, ota yhteyttä kyselyn tehneeseen toimijaan ja tee tarvittaessa rikosilmoitus.

Virheellisen tiedon voi pyytää oikaistavaksi. Oikaisu tehdään lähtökohtaisesti sen luotonantajan kautta, joka on tiedon ilmoittanut, koska tieto siirtyy rekisteriin sieltä. Käsitteet, joita rekisterin näkymissä ja luottopäätöksissä käytetään, on selitetty lainasanastossa.